Tulevaisuudessa ”ei lisää lapsia”
Annettu Elisheva Eliyahulle
23. joulukuuta 2009
[Uni alkaa:] Valtiovalta sääti uusia lakeja niin nopeasti, eivätkä he välittäneet siitä, mitä tavalliset kansalaiset halusivat (vähän samaan tapaan kuin nyt, mutta paljon, paljon pahempaa). Kukaan ei ollut osoittamassa mieltään, koska mielenosoitukset olivat kaikkialla vastoin lakia.
Minä (Elisheva) katselin Amerikkaa, mutta tiesin sen uuden, nopeasti säädetyn lain olevan maailmanlaajuinen. Kunkin naisen annettiin synnyttää vain yksi lapsi, sillä hallitus sanoi ihmisiä olevan jo liikaa. Mutta oikeasti he eivät halunneet enää yhtään lisää lapsia syntyvän – he halusivat väestön nollakasvua tai negatiivista väestönkasvua. Raskaana olevia naisia kohdeltiin niin hirvittävällä tavalla: oli oikeasti ”synnytystalleja”. Ei mukavia, puhtaita sairaaloita, vaan synnytystalleja. Kaikki synnyttämäisillään olevat naiset koottiin samaan tilaan. Se oli kamalaa. En nähnyt yhtäkään sänkyä. Ja näin, että ne naiset, jotka olivat valmiina synnyttämään, ihan vain kyykistyivät ja synnyttivät. Siinä paikassa oli niin paljon kipua ja tuskaa. Ne naiset olivat jossain isossa tilassa, joka näytti pilttuilta: kullakin naisella oli pieni kahden seinän rajoittama pilttuun kaltainen tila, joka oli edestä avonainen.
Maailman hallinnot eivät kehottaneet naisia hankkiutumaan raskaiksi – itse asiassa naisten oli saatava viranomaislupa raskaaksi tulemiseen. En tiedä, kuinka kauas tulevaisuuteen tämä uni sijoittui, mutta sen tapahtumat olivat todella kauheita. Jos joku nainen tuli raskaaksi ilman viranomaislupaa, hänet pidätettiin heti raskauden paljastuttua ja raskaus keskeytettiin.
Näin jonkun naisen ja hänen aviomiehensä. Hänen raskautensa oli hyvin pitkällä. Hän oli yrittänyt salata raskautensa, ja hänet otettiin kiinni paikassa, joka näytti jonkinlaiselta lentoasemalta. Hän salasi raskautensa todella hyvin vaatteillaan, mutta viranomaiset tarkkailivat kaikkia röntgenlaitteilla ja huomasivat hänen olevan raskaana ja pidättivät hänet. Hänen aviomiehensä vietiin johonkin huoneeseen, jossa oli lääkäri. Tämä mies työnsi pitkän neulan aviomiehen selkään ja sanoi tekevänsä ”lannepiston” [/lumbaalipunktion], joka olisi osa niitä seuraamuksia, jotka koituisivat vaimon raskauden salaamisesta.
Sitten näin jonkin asunnon. Ja muistan kaikkien olleen niin täynnä pelkoa; he kaikki pelkäsivät valtiovaltaa. Kansalaisilla ei ollut mitään yksityisyyttä. Hallitukset sanoivat kansalaisille: ”Me tiedämme kaiken, mitä teette, kaiken, mitä sanotte, kaiken, mitä katselette, kaiken, mitä luette. Me tiedämme kaikki henkilöt, joille puhutte, ja kaikki paikat, joissa käytte.”
Oli kerta kaikkiaan vain niin paljon pelkoa. Ja lemmikkien pitäminen oli kriminalisoitu. Hallitukset nimittäin sanoivat sen liittyvän ”ympäristöongelmiin” – tyyliin tämänhetkinen roskapuhe ilmaston lämpenemisestä. Oikeiden, elävien lemmikkieläinten sijaan ihmisillä näytti olevan robottilemmikkejä; näin jonkinlaisen koiran ja kissan ”risteymän”. Ja hallitus sanoi kansalaisille, etteivät nämä tarvinneet eläviä lemmikkejä: lemmikit nimittäin tuottivat ulostetta, ja se muka kasvatti osaltaan planeettaan kohdistuvaa uhkaa. Siinä asunnossa olevalle nuorisolle se näytti olevan ihan normaali juttu, eivätkä he edes tienneet, tai muistaneet, millainen oikea koira tai kissa oli. Vain iältään vanhemmat pystyivät muistamaan, millainen oikea lemmikkieläin oli.
Muistan vain niin selvästi sen, että unessa oli niin paljon pelkoa. Tuskin kukaan yritti rikkoa lakeja, koska tiedettiin, että siitä jäisi kiinni. Hallituksella oli tarvittava teknologia ja laitteisto valvoakseen kaikkia kaikkina kellonaikoina.
Unen loppu
Sellainen on tulevaisuus. En tiedä, milloin tämä toteutuu. Se on kuitenkin tulevaisuus, jota en halua kokea. Tässäpä uneni vuoden 2010 kynnyksellä. Se tulevaisuus ei ole mukava – eikä tule olemaan mitään paikkaa, johon voisi piiloutua.