Tosi Sapattipäivä

Viikon seitsemäs päivä, yleisesti lauantaina tunnettu päivä, on israelin Kaikivaltiaan Jumalan YAHUVEH:n sapatin päivä. YAH sääti sen kaikelle ihmiskunnalle fyysisen levon päiväksi ja velvoite noudattaa sitä tulee

1. YAHUVEH:in omasta esimerkistä

2. Hänen laistaan siunata seitsemäs päivä

3. Hänen selvästä käskystään pitää se pyhänä

Sana sapatti tarkoittaa lepoa, rauhaa, rauhallisuutta ja virkistystä. Kuka epäilisi, että tässä melskeisessä ja hämmentyneessä maailmassa jokainen sielu maan päällä tarvitsee henkistä lepoa ja vikistystä. Tämän seurauksena, he, jotka uskollisesti muistavat Korkeimman sapatin ja vetäytyvät erilleen maailmasta joka viikonloppu palvomaan Häntä Hänen pyhänä päivänään, tulevat saamaan Hänen pyhässä sanassaan luvattuja henkisiä siunauksia; siunauksia, joiden laajuus ilmenee tulevina aikoina.

Raamatun mukaan seitsemäs päivä siunattiin, pyhitettiin ja asetettiin erilleen Israelin Jumalan pyhää käyttöä varten maailman luomisessa ja tuona muistettavan hetkenä Herra itse noudatti sitä ensimmäisenä. (1. Mooseksen kirja 2:2-3)

Lisäksi, jumalallinen laki vaatii ihmiskuntaa pitämään viikon seitsemännen päivän pyhänä. Sapatin käsky on yksi Kymmenestä Käskystä, laki, jota ei ole säädetty kestämään ainoastaan tämän maailmankaikkeuden ajan, vaan jota jokaisen maan päällä olevan sielun vaaditaan noudattavan. Näin ollen, niin kauan kuin taivas ja maa kestävät, viikon seitsemäs päivä (lauantai) on sapatin päivä. Tottelemattomuus YAHUVEH:in laille, josta sapatin käsky on ainoastaan osa, on synti. Näitä yksiselittäisiä faktoja ei voi torjua ilman vakavia seuraamuksia. (2. Mooseksen kirja 20:8-11, Matteuksen ev. 5:17-19, 1. Johanneksen kirje 3:4)

Jumalan profeetat tuomitsevat sapatin häpäisemisen ankarasti ja heidän inspiroituneet viestinsä on kirjoitettu kirjoituksiin tulevien lukijoiden sukupolvien hyödyksi jokaisesta kansasta taivaan alla. Uskallammeko sivuuttaa heidän varoituksensa? (Hesekielin kirja 20:19-24, Hes. kirja 22:8, 26, 31, Jeremian kirja 17:27)

Sapatin käskyn tunnustuksena YAHUSHUA (Jeesus) Messias piti pyhänä viikon seitsemännen päivän (lauantain) ja kirjoitukset todistavat tosiasiaa, että oli hänen tapansa tehdä niin (Luukaksen ev. 4:16)

Kuten Mestarinsa, tämä oli myös apostoli Paavalin tapa ja hänen kumppaneidensa, noudattaa seitsemättä päivää sapattia, yleisesti lauantaina tunnettua päivää. Opetuslapset noudattivat sapattia vielä 16-20 vuotta ylösnousemuksen jälkeen (Apostolien teot 17:2, Ap. Teot 18:4)

Lisäyksenä yllä olevaan, uudet käännynnäiset, sekä juutalaiset että pakanat, säännöllisesti kävivät synagogan jumalanpalveluksissa lauantaisin, sapattina ja tämä oli tosiasia, joka kiinnosti pakanoita Antiokiassa. He pyysivät lisätietoa Paavalilta «seuraavasta sapatista», tämä on kieltämätön todistus, etteivät nuo aikaiset kristityt pitäneet irrallisia sunnuntain kokoontumisia. Toisin sanoen, pakanat olivat valmiita odottamaan kokonaisen viikon, seuraavaan lauantaihin, kokoukseen. Miksi? Koska he tiesivät, että Paavali ja hänen seuralaisensa eivät normaalisti tavanneet jumalanpalvelukseen sunnuntaina vaan olivat saatavilla keskustelulle taas seuraavana sapattina, lauantaina. Seuraavana sapattina, lauantaina, melkein koko kaupunki saapui kokoukseen. (Apostolien teot 13:42-44)

Profetiassaan koskien Jerusalemin tuhoamista Mestari neuvoi seuraajiaan rukoilemaan, ettei heidän pakonsa kaupungista olisi «talvella eikä sapattipäivänä». Tämä kappale on myös vahva todiste, ettei YAHUSHUA ha Mashiach:illa ollut minkäänlaista aikomusta olla noudattamatta Sapatin käskyä, päinvastoin se osoittaa Hänen korkean kunnioituksensa Sapatin päivää kohtaan siinä, että Hän neuvoi seuraajiaan - jotka olivat suurimmalta osin juutalaisia - menemään jopa siihen pisteeseen, että rukoilisivat Jumalaa sen suhteen, että Hän tekisi mahdolliseksi heille pitää sapatin noin 40 vuotta ylösnousemuksen jälkeen! (Matteuksen ev. 24:20)

Seitsemäs päivä sapatti on myös jumalallinen merkki, jonka Israelin Jumala asettaa Hänen ihmistensä mieliin. Se on YAHUVEH:in allekirjoitus, jonka Hän kaivertaa uskovan mieleen muistamaan Hänen luomistyötään, pyhitystä ja pelastusta YAHUSHUA:n kautta. Sapatti on, itse asiassa, ikuinen muisto iänikuisesta liitosta Kaikkivaltiaan ja Hänen kirkkonsa välillä. Sitä paitsi, näin tulee olemaan jopa uudessa taivaassa ja maassa. (2. Mooseksen kirja 20:12, 20, Jesajan kirja 66:22-23)

Sapatin lepo on symboli tai näyte Jumalan jumalallisesta levosta, jota Korkein innokkaasti odottaa. Monet uskojat tullaan sulkemaan pois tuosta jumalallisesta levosta heidän tahallisen ja itsepintaisen tottelemattomuutensa vuoksi sapatin käskylle. (Psalmi 95:10-11, kirje heprealaisille 4:9-11)

Opiskelijoita neuvotaan näin ollen «muistamaan seitsemännen päivän pitämään se pyhänä». Jos he tekevät näin, he tulevat, jumalallisen julistuksen mukaan, juhlimaan Jaakobin perinnöllä ja heidät tullaan toivottamaan tervetulleeksi Jumalan pyhällä vuorella. (Jesajan kirja 56:2-7, Jes. kirja 58:13-14) Jollain oudolla tavalla, Korkein arvostaa Hänen sapatin päiviään enemmän kuin yksikään ihmismieli voi arvostaa. Ne ovat Hänelle harvinaislaatuinen, henkinen, mittaamattoman arvon aarre. Yrittäkää ymmärtää Hänen pyyntönsä näissä hämmästyttävissä sanoissa:

Hesekielin kirja 20:11.12

Siellä Minä annoin heille säädökseni ja määräykseni - joka niitä noudattaa, saa elää.Myös sapattini Minä annoin heille, jotta se olisi merkkinä liitostamme ja muistuttaisi heitä siitä, että Minä Herra olen pyhittänyt heidät omaksi kansakseni.»

Huomatkaa, kuinka sapatille annetaan erityinen kunnian paikka, kaukana muiden säädösten ja tuomioiden yläpuolella, niin tärkeitä kuin ne selvästi ovatkin. YAHUVEH.in sapatti on ikuinen pyhityksen symboli: pyhitetty merkki, joka asettaa tottelevaisen uskojan erilleen muista maailman ihmisistä. Se on Hänen merkkinsä tosi uskojan mieleen. Luotamme, ettet sinä, hyvä opiskelija, jää paitsi tästä elintärkeästä käskystä.

Lisänä viikoittaiseen sapatin päivään, YAHUVEH:illa, Israelin Kaikkivaltiaalla Jumalalla on seitsemän vuosittaista sapattia. Jokainen niistä on muisto suuresta tapahtumasta Pelastuksen Suunnitelmassa.